Kurssin päätös

POM2SMU-kurssin lähestyessä loppuaan olo on inspiroitunut kaikkien hienojen opetuskokeilujen jälkeen, joihin olemme saaneet osallistua. Monet ryhmien ideoista ovat sellaisia, joiden kautta voisin lähestyä myös omaa musiikinopettajuuttani. Kokeilevaa, eri aistikanavia aktivoivaa, leikkimielistä ja eriyttävää - sellaista musiikin opetusta haluaisin toteuttaa. Mielestäni nämä elementit näkyivät niin omassa projektissamme kuin muidenkin ryhmien ajatuksissa ja toteutustavoissa. Opetuskokeiluista huomasi, että olemme ryhmänä osanneet poimia keskeisiä vinkkejä ja taitoja koko kurssin ajalta. Itse koen, että itsevarmuus ja kokeiluinto ovat kasvaneet kurssin aikana, sillä olemme rohkeasti tarttuneet erilaisiin soittimiin ja työtapoihin. Kynnys yrittää täysin uusia asioita on madaltunut huomattavasti. Lisäksi olen oppinut sietämään tietynlaista epävarmuutta ja keskeneräisyyttä itsessäni niin ihmisenä kuin opettajanakin.

En enää ajattele niin, että musiikin opettaminen olisi jotain sellaista, johon itselläni ei olisi riittävästi osaamista. Kurssin alussa tietämykseni eri soittimista sekä eri pedagogisista työtavoista musiikin opetuksessa oli melko vähäistä. Nyt koen, että osaan soveltaa ja hyödyntää näitä taitoja sekä myös viedä niitä eteenpäin erilaisille opetusryhmille. Koen, että minulla on valmiuksia suunnitella ilmiölähtöisiä ja useita eri oppiaineita integroivia oppimiskokemuksia, joihin sisältyy musiikillisia elementtejä ja tavoitteita. Oma projektimme opetti huomattavasti juuri näitä taitoja. Mielestäni yksi iso näkökulma läpi kurssin on ollut oppilaslähtöisyys. Koen, että osaan antaa tilaa opetuksessa oppilaiden omille toiveille ja ajatuksille. Alakoulussa opettaessa on kenties hyvä antaa projekteihin tietyt raamit, mutta paljon vapautta ja mahdollisuuksia niiden sisälle. Olen sitä mieltä, että kaikkien oppilaiden ei tarvitse tai ole edes mielekästä oppia soittamaan sujuvasti jokaista mahdollista soitinta. Sen sijaan merkittävää on kokeilla ja tutustua erilaisiin musiikin työtapoihin ja löytää omat tapansa tuottaa musiikkia yksin ja osana yhteisöä. Koen, että opettajana osaisin jo tukea oppilaita löytämään erilaisia sovellettuja keinoja musiikin oppimisessa.

Kaiken kaikkiaan olen hyvin kaukana siitä lähtöpisteestä, jossa olin reilu vuosi sitten ennen musiikin kurssien alkamista. Suurin muutos on tapahtunut varmasti asenteessa ja eri näkökulmissa musiikin opetuksen suhteen. Uskon, että työelämässä minulta löytyy innostusta ja riittävävä pedagoginen pohja musiikillisten taitojen hyödyntämiseen osana opetusta. Käsitykseni musiikin työtavoista on laajentunut valtavasti ja samalla koen olevani avarakatseisempi musiikillisessa ajattelussani. Luotan siihen, että osaan, pystyn ja uskallan. Tämän ajatuksen haluan välittää myös oppilaille niin musiikin opetuksessa kuin muussakin kasvussa ja oppimisessa.

Antaisin kurssista itselleni arvosanan 4.

Monikulttuurisuus musiikin opetuksessa

Yhden musiikin demon aiheena oli monikulttuurisuus, joka on tietysti tärkeä ja näkyvä teema laajemminkin oppimisessa ja kasvattamisessa. Pohdimme aihetta demolla lähinnä musiikin opettamisen näkökulmasta - mitä musiikin avulla voi opettaa monikulttuurisuudesta ja millä keinoilla? Koen aiheen valtavan laajana ja osittain häilyvänä, sillä syvemmin ajateltuna kaikki ilmentämämme kulttuurinen ilmaisu on monikulttuurisuutta. Yhtä lailla siis suomalaiset perinteet kuin jokaisen henkilökohtaiset tavat ja tottumukset ovat osa monikulttuurisuutta siinä missä erilaiset etniset vähemmistötkin. Usein monikulttuurisuus saatetaan kategorioida koskemaan vain tiettyä etnistä ryhmää, johon liitetään melko tavaomaisia ja kapeakatseisia yleistyksiä. Omassa opetuksessani haluaisin nähdä monikulttuurisuuden laajempana ajattelutapana, jonka avulla voidaan oppia niin omasta kuin muistakin kulttuureista.

Musiikin ainekohtainen opetussuunnitelma nostaa esiin ennakkoluulottoman ilmapiirin ja musiikkikokemusten kulttuurisen monimuotoisuuden. Lisäksi painotetaan oppilaiden omien kulttuurien merkitystä sekä kulttuurisen ymmärryksen avartamista. Tätä mahdollistetaan tarjoamalla monipuolisesti muun muassa lastenmusiikkia, eri kulttuurien musiikkia, taidemusiikkia, populaarimusiikkia ja kansanmusiikkia. (Perusopetuksen opetussuunnitelma, 2014.) Onkin tärkeää tarjota mahdollisimman erilaisia musiikkikokemuksia, sillä kaikki suomalaiset lapset eivät tunne perinteistä kansanmusiikkia omakseen. Ei voida myöskään olettaa, että eri etnisen taustan omaavat lapset tuntisivat synnyinmaansa kulttuurin tai samaistuisivat siihen. Opetuksessa voidaankin painottaa enemmän sitä, että meillä jokaisella on oma, henkilökohtainen kulttuurimme, joka muodostuu monista eri vaikutteista ja elämänkokemuksista. Sen lisäksi voidaan käsitellä eri kulttuurille ominaisia piirteitä, painottaen niiden olevan ainoastaan yksi tapa ymmärtää kyseistä kulttuuria.

Erilaisia keinoja monikulttuurisuuden ilmentämiseen on lukemattomia, kun ilmiötä tarkastelee avarakatseisesti ja eri aistit avoinna. Musiikin teemoja on helppo yhdistää moniin muihin oppiainekokonaisuuksiin ja aiemmin opittuun kulttuurituntemukseen. Erilaiset videomateriaalit, draaman keinot, kuvataiteen elementit, vieraammat soittimet sekä erilaiset rytmit ja tanssilliset harjoitukset elävöittävät opetusta ja opettavat samalla luovuutta ja heittäytymistä. Musiikki voidaan nähdä keinona lähestyä sellaisiakin kulttuurisia teemoja, joita on vaikea muuten kuvailla tai havainnollistaa. Monikulttuurisuuden käsittelyssä vaaditaan kuitenkin hienotunteisuutta ja liiallisen yleistämisen varomista. Parhaimmillaan oppilaille voidaan tarjota elämyksiä, joiden avulla voi oppia paljon muista kulttuureista mutta myös itsestään.