2. & 3. Demo: Bändisoittimilla treenailua

Toisen demon aiheina olivat bassoon tutustuminen ja yksinkertaiset säestystehtävät. Aloitimme vapaiden kielten harjoittelulla muodostamalla sormista basson kielet. Aiheeseen herättely auttoi kertaamaan E-, A-, D- ja G-kielten järjestyksen ennen itse soittamiseen siirtymistä. Myös oppilaiden kanssa on hyödyllistä aloittaa aiheeseen perehtyminen selkeillä ja hahmottamista tukevilla harjoituksilla. Olen havainnut alakoulun musiikin tunteja seuratessani, että tunnin aloittaminen on hyvin tärkeässä merkityksessä. Jos lapsella on heti alussa tunne, että tunnin asiat ovat liian haastavia, turhautuminen tai musiikkiahdistus syntyy helposti. Lapsi saattaa kieltäytyä osallistumasta koko musiikkituntiin, jos hän kokee putoavansa heti vauhdista ja yrittäminen tuntuu ylivoimaiselta. Olen kokenut oman kehon avulla tehtävät harjoitukset kaikkien osallistumistumista tukeviksi ja tietylla tapaa lempeiksi tunnin aloituksiksi.

Koin demon aikana oivalluksen siitä, että jokainen voi osallistua yhteiseen säestykseen, vaikka soittimia ei riittäisikään kaikille. Basson ääniä voidaan harjoitella myös kitaran avulla - bassoa vaihdellaan samalla oppilaalta toiselle. Kun itse olin alakoulussa, yleensä vain yksi oppilas soitti tiettyä soitinta muiden laulaessa. Koska roolitus oli niin selkeä, kynnys lähteä soittamaan "yksin" jotakin bändisoitinta oli valtavan suuri. Yleensä soittimiin tarttuivatkin ne oppilaat, jotka harrastivat musiikkia myös vapaa-ajalla. Tällöin ne oppilaat, jotka todella olisivat kaivanneet harjoitusta ja soittokokemusta, jäivät aina sivustakatsojiksi. Jos sen sijaan kaikki säestävät yhteisesti, kuten demolla teimme, osallistuminen on huomattavasti joustavampaa. Lisäksi mahdolliset epäonnistumiset eivät pelota niin paljon, kun ei ole yksinään vastuussa säestyksen kulusta. Ryhmän mukana soittaminen on myös luokkaa yhdistävää ja ryhmähenkeä nostavaa toimintaa (Perusopetuksen opetussuunnitelma, 2016).

Tutustuimme seuraavalla demolla rumpuihin ja peruskomppiin. Ryhmässämme syntyi keskustelua siitä, miksi peruskompin harjoittelu on merkityksellistä alakoulussa - osalla oppilasta motoriikka voi olla todella haastavaa. Omaan opetusfilosofiaani kuuluu, että lapsille on annettava paljon vapautta ja mahdollisuuksia kokeilla erilaisia tapoja soittaa ja tuottaa musiikkia; ei siis pelkkää peruskompin hiomista! Kuitenkin tietyt perusasiat on hallittava ennen soveltamisen mahdollisuutta. Eriyttämällä haastavampia taitoja saadaan jokaiselle oppilaalle onnistunut kokemus soittamisesta. Kimmo Lehtosen, Antti Juvosen ja Heikki Ruismäen mukaan lapselle musiikki on leikkiä, jossa leikitellään äänillä ja rakennetaan niistä sopivia kokemuksia (Lehtonen, Juvonen & Ruismäki, 2016). Mielestäni musiikkitunneilla tulisi varata riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia kokeilla soittimia vapaasti, ilman suorituspaineita.

Musiikkitunnin havainnointi

Olin havainnoimassa musiikin opetusta Jyväskylän Normaalikoululla 27.9.2016. Kyseessä oli 4.-luokkalaisten opetustunti, jossa pääteemana oli laulujen harjoittelu tulevaa Norssin juhlaviikkoa varten. Juhlaviikko on koko koulun yhteinen projekti, joka jakaantuu eri teemapäiviin ja sisältää useita oppilaiden esiintymisiä. Lisäksi aiheena oli bändisoittimien treenaaminen ja harjoiteltavien laulujen säestäminen yhteisesti.

Tunnin aluksi kuunneltiin oppilaiden toivelaulu, joka oli tällä kertaa espanjankielinen 1970-luvulla tehty kappale. Aamu onkin mukava aloittaa hetken rauhoittumisella ja musikilliseen teemaan herättelyllä. Kappaleiden kuunteluun voisi hyvin yhdistää myös äidinkielen tai vieraiden kielien harjoittelua. Tällä tunnilla kappaleen sanoman tai teeman käsittely olisi ollut haastavaa, koska luokasta ei löytynyt espanjan kielen taitajia. Toivelaulun kuunteluun voisi lisätä myös muita musiikillisia elementtejä, kuten musiikkikäsitteitä tai rytmiikkaa. Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan musiikin tavoitteisiin sisältyy musiikin elämyksellinen kuuntelu sekä kuullun jäsentäminen ja siitä keskusteleminen (Perusopetuksen opetussuunnitelma 2016). Mielestäni toivelaulu on mukaansatempaava ja oppilaslähtöinen toimintapa, mutta ideaan voisi sisällyttää monipuolisemmin eri taitotavoitteita.

Kuuntelusta edettiin kohti toiminnallista rytmiharjoitusta, jossa hyödynnettiin kehonsoittimia. Harjoitus oli oppilaille tuttu edelliseltä tunnilla, mutta siihen lisättiin uusia rytmejä. Jokaisella kahdeksalla tahdilla tehtiin jokin liike, kuten käsien taputus, tömistys jaloilla tai rummutus reisiin. Osalla oppilaista rytmissä pysyminen tuotti hieman haasteita. Visuaalisena apukeinona oli taulukko, johon oli merkitty palloilla jokainen tahti ja liike. Tämäntyylisiä harjoituksia olemme päässeet myös itse toteuttamaan musiikin ydinosassa. Kehon avulla toteutettavat harjoitteet ovat toiminnallisia ja niihin on yleensä matalampi kynnys osallistua kuin varsinaisilla soittimilla toteutettaviin. OPS:in tavoitteet yhteisöllisestä musisoinnista sekä kehosoittimien ja rytmien kehittäminen yhdessä ryhmän jäsenenä toteutuivat tässä harjoituksessa melko hyvin (Perusopetuksen opetussuunnitelma, 2016). Tästä on myöskin hyvä jatkaa kohti haastavampia rytmejä ja rytmisoittimia.

Loppuntunti kului suurimmaksi osin juhlaviikon lauluja treenatessa. Laulujen harjoittelu sujui melko opettajajohtoisesti, sillä suurin osa kappaleista oli oppilaille tuntemattomia. Lopuksi harjoiteltiin säestämään yhtä kappaletta bändisoittimilla. 24 oppilaan luokassa osa lapsista ei saanut lainkaan soittokokemusta tällä oppitunnilla. Soittimien valikoiminen tapahtui nopeusperiaatteella ja niiden kokeiluun jäi melko vähän aikaa tunnista. Jokaisella oppitunnilla ei välttämättä ole mahdollista kaikille soittoharjoitusta, mutta olisi tärkeää varmistaa, että oppilaat pääsisivät riittävästi tutustumaan soittimiin. Osalla oppilaista soittokokemus voi olla hyvinkin vähäistä, jolloin kynnys rynnätä soittamaan on varmasti korkea. Tällä oppitunnilla painotukset ja tavoitteet liittyivät kuitenkin enemmän äänenkäyttöön, lauluharjoituksiin sekä yhteisölliseen musisointiin (Perusopetuksen opetussuunnitelma, 2016). Ryhmä näytti toimivan isosta koostaan huolimatta hyvin yhdessä ja jokainen oppilas osallistui harjoituksiin. Ilmapiiri oli rento ja kannustava, mutta yksittäisten oppilaiden ohjaaminen oli haastavaa.

Olen ollut havainnoimassa saman luokan muitakin oppitunteja ja nähnyt oppilaiden harjoittelevan tanssiesitystä juhlaviikkoa varten. He ovat opetelleet musiikkivideosta liikkeitä ja keksineet mukaan myös omia liikesarjoja. On ollut hauskaa seurata tanssiesityksen kehitystä viime viikkojen aikana. Musiikin rytmissä liikkuminen sekä yhteinen tekeminen ovat myös tärkeitä kokemuksia musiikin opiskeluun liittyen. Lisäksi projektiin on saatu mukaan myös improvisointia, omaa ideointia ja oppilaista lähtöisin olevaa luovaa tekemistä. On ainoastaan harmi, että kaikki luokan oppilaat eivät ole halunneet osallistua tanssiesitykseen. Yksi vaihtoehto olisi ollut tarjota näille oppilaille esimerkiksi rytmisoittimia tai kehonsoittimia. Olisi ollut mukavaa saada kaikki oppilaat osallistumaan, vaikka tanssi ei tuntuisikaan itselle luontaiselta ilmaisumuodolta. Erilaisten soitinten avulla esityksestä olisi tullut entistä monipuolisempi ja useampia oppilaita innostava. Kuitenkin tällaiset luokan projektit ovat hieno juttu, jos niiden avulla opitaan yhdessä tekemisestä ja musiikin oppisisällöistä!

1. Demo: kuvionuotteja ja eriyttävää opetusta

POM2SMU-kurssi käynnistyi omalta osaltani demolla, jossa käsiteltiin soveltavaa ja eriyttävää musiikin oppimista. Olimme jo aiemmalla ydinosan kurssilla tutustuneet kuvionuotteihin, mutta nyt harjoittelimme käytännössä niiden tarjoamia mahdollisuuksia musiikin opetuksessa. Mielestäni kuvionuotit ovat kiinnostava lähestymistapa matalan kynnyksen musisointiin, johon myös nuotteja taitamaton pystyy osallistumaan. Demon aikana keskustelimme siitä, etteivät kuvionuotit poista kaikkia rajoitteita tai haasteita esimerkiksi motorisesti heikon oppilaan osallistumisessa. Siitä huolimatta ne tarjoavat yhden työkalun eriyttävään musiikin opetukseen ja oppimiseen ja ovat sovellettavissa erilaisten oppijoiden tarpeisiin.

Kuvionuottien käyttöä on kiinnostavaa tarkastella myös musiikkirajoitteisuuden näkökulmasta. Kimmo Lehtosen, Antti Juvosen ja Heikki Ruismäen mukaan musiikkirajoitteisuus on peräisin lapsuuden negatiivisista kokemuksista johtaen jopa musiikin kieltämiseen sekä minäkuvan ja itsetunnon kehittymiseen (Lehtonen, Juvonen & Ruismäki, julkaistu Musiikkikasvatus 1, 2016). Omien kokemusteni perusteella kielteinen asenne musiikin oppimista kohtaan syntyy helposti jos opetuksessa ei huomioida riittävästi lasten vaihtelevaa taitotasoa. Musiikki on oppiaineena vahvasti sellainen, että eroavaisuudet innostuksessa ja harrastuneisuudessa näkyvät selvästi jo alakoulun ensimmäisillä luokilla. Tässä vaiheessa onkin tärkeää tukea kaikkien oppimista ja motivaation säilymistä, jotta mielikuva itsestä musiikkirajoitteisena ei lähtisi kehittymään. Lehtosen, Juvosen ja Ruismäen aineiston mukaan yksikin negatiivinen kokemus tai palaute musiikkitunneilla voi johtaa epäonnistumisen kierteeseen (Lehtonen, Juvonen & Ruismäki, 2016). Mielestäni onkin merkittävää löytää erilaisia toimivia keinoja opetuksen eriyttämiseen taitotason mukaisesti ja löytää kaikille oppilaille mielekkäitä keinoja osallistua.

Demolla minua innosti harjoitus, jossa sovelsimme kuvionuotteja eriväristen "pahvitötsien" avulla rakentaen niistä omia melodioita. Tällainen harjoitus sopii myös oppilaille, jotka eivät tunnista vielä nuotteja. Harjoituksesta on helppo edetä kohti improvisoivaa musiikin luomista ja eri nuottien kuulostelua. Omaan opetusfilosifiaani kuuluu, että oppiminen voi olla hulluttelevaa ja leikinomaista ilman jakoa musikaalisiin ja ei-musikaalisiin lapsiin. Tämän tyylisen harjoitukset vahvistavat mielestäni minäpystyvyyden tunnetta - jokainen oppilas voi saada kokemuksen musiikin luomisesta, oman laulun keksimisestä tai yksinkertaisesta säestyksestä. Myös positiivisen palautteen antaminen tuo onnistumisenkokemuksia ja lisää motivaatiota. Tutkimuksessa musiikkirajoitteisuudesta väheksyvät ja negatiiviset kommentit olivat keskeisin syy musiikkirajoitteisuuden kehittymiselle (Lehtonen, Juvonen & Ruismäki, 2016). Haluan itse opettajana toimia niin, että jokainen oppilas voisi kokea pystyvänsä tuottamaan musiikkia saaden siihen kannustusta ja rohkaisua. Lapset ovat luontaisesti innokkaita kokeilemaan uutta, mikä tulisi hyödyntää opetuksessa ja luovassa oppimisessa. Into lannistuu myös valitettavan herkästi, jos oppimiskokemukset ovat lannistavia tai ylivoimaisen haastavia.

Odotan POMSMU-kurssilta lisää hyödyllisiä vinkkejä ja materiaaleja rohkaisevaan ja monipuoliseen musiikin opetukseen!