1. Demo: kuvionuotteja ja eriyttävää opetusta

POM2SMU-kurssi käynnistyi omalta osaltani demolla, jossa käsiteltiin soveltavaa ja eriyttävää musiikin oppimista. Olimme jo aiemmalla ydinosan kurssilla tutustuneet kuvionuotteihin, mutta nyt harjoittelimme käytännössä niiden tarjoamia mahdollisuuksia musiikin opetuksessa. Mielestäni kuvionuotit ovat kiinnostava lähestymistapa matalan kynnyksen musisointiin, johon myös nuotteja taitamaton pystyy osallistumaan. Demon aikana keskustelimme siitä, etteivät kuvionuotit poista kaikkia rajoitteita tai haasteita esimerkiksi motorisesti heikon oppilaan osallistumisessa. Siitä huolimatta ne tarjoavat yhden työkalun eriyttävään musiikin opetukseen ja oppimiseen ja ovat sovellettavissa erilaisten oppijoiden tarpeisiin.

Kuvionuottien käyttöä on kiinnostavaa tarkastella myös musiikkirajoitteisuuden näkökulmasta. Kimmo Lehtosen, Antti Juvosen ja Heikki Ruismäen mukaan musiikkirajoitteisuus on peräisin lapsuuden negatiivisista kokemuksista johtaen jopa musiikin kieltämiseen sekä minäkuvan ja itsetunnon kehittymiseen (Lehtonen, Juvonen & Ruismäki, julkaistu Musiikkikasvatus 1, 2016). Omien kokemusteni perusteella kielteinen asenne musiikin oppimista kohtaan syntyy helposti jos opetuksessa ei huomioida riittävästi lasten vaihtelevaa taitotasoa. Musiikki on oppiaineena vahvasti sellainen, että eroavaisuudet innostuksessa ja harrastuneisuudessa näkyvät selvästi jo alakoulun ensimmäisillä luokilla. Tässä vaiheessa onkin tärkeää tukea kaikkien oppimista ja motivaation säilymistä, jotta mielikuva itsestä musiikkirajoitteisena ei lähtisi kehittymään. Lehtosen, Juvosen ja Ruismäen aineiston mukaan yksikin negatiivinen kokemus tai palaute musiikkitunneilla voi johtaa epäonnistumisen kierteeseen (Lehtonen, Juvonen & Ruismäki, 2016). Mielestäni onkin merkittävää löytää erilaisia toimivia keinoja opetuksen eriyttämiseen taitotason mukaisesti ja löytää kaikille oppilaille mielekkäitä keinoja osallistua.

Demolla minua innosti harjoitus, jossa sovelsimme kuvionuotteja eriväristen "pahvitötsien" avulla rakentaen niistä omia melodioita. Tällainen harjoitus sopii myös oppilaille, jotka eivät tunnista vielä nuotteja. Harjoituksesta on helppo edetä kohti improvisoivaa musiikin luomista ja eri nuottien kuulostelua. Omaan opetusfilosifiaani kuuluu, että oppiminen voi olla hulluttelevaa ja leikinomaista ilman jakoa musikaalisiin ja ei-musikaalisiin lapsiin. Tämän tyylisen harjoitukset vahvistavat mielestäni minäpystyvyyden tunnetta - jokainen oppilas voi saada kokemuksen musiikin luomisesta, oman laulun keksimisestä tai yksinkertaisesta säestyksestä. Myös positiivisen palautteen antaminen tuo onnistumisenkokemuksia ja lisää motivaatiota. Tutkimuksessa musiikkirajoitteisuudesta väheksyvät ja negatiiviset kommentit olivat keskeisin syy musiikkirajoitteisuuden kehittymiselle (Lehtonen, Juvonen & Ruismäki, 2016). Haluan itse opettajana toimia niin, että jokainen oppilas voisi kokea pystyvänsä tuottamaan musiikkia saaden siihen kannustusta ja rohkaisua. Lapset ovat luontaisesti innokkaita kokeilemaan uutta, mikä tulisi hyödyntää opetuksessa ja luovassa oppimisessa. Into lannistuu myös valitettavan herkästi, jos oppimiskokemukset ovat lannistavia tai ylivoimaisen haastavia.

Odotan POMSMU-kurssilta lisää hyödyllisiä vinkkejä ja materiaaleja rohkaisevaan ja monipuoliseen musiikin opetukseen!