Koin demon aikana oivalluksen siitä, että jokainen voi osallistua yhteiseen säestykseen, vaikka soittimia ei riittäisikään kaikille. Basson ääniä voidaan harjoitella myös kitaran avulla - bassoa vaihdellaan samalla oppilaalta toiselle. Kun itse olin alakoulussa, yleensä vain yksi oppilas soitti tiettyä soitinta muiden laulaessa. Koska roolitus oli niin selkeä, kynnys lähteä soittamaan "yksin" jotakin bändisoitinta oli valtavan suuri. Yleensä soittimiin tarttuivatkin ne oppilaat, jotka harrastivat musiikkia myös vapaa-ajalla. Tällöin ne oppilaat, jotka todella olisivat kaivanneet harjoitusta ja soittokokemusta, jäivät aina sivustakatsojiksi. Jos sen sijaan kaikki säestävät yhteisesti, kuten demolla teimme, osallistuminen on huomattavasti joustavampaa. Lisäksi mahdolliset epäonnistumiset eivät pelota niin paljon, kun ei ole yksinään vastuussa säestyksen kulusta. Ryhmän mukana soittaminen on myös luokkaa yhdistävää ja ryhmähenkeä nostavaa toimintaa (Perusopetuksen opetussuunnitelma, 2016).
Tutustuimme seuraavalla demolla rumpuihin ja peruskomppiin. Ryhmässämme syntyi keskustelua siitä, miksi peruskompin harjoittelu on merkityksellistä alakoulussa - osalla oppilasta motoriikka voi olla todella haastavaa. Omaan opetusfilosofiaani kuuluu, että lapsille on annettava paljon vapautta ja mahdollisuuksia kokeilla erilaisia tapoja soittaa ja tuottaa musiikkia; ei siis pelkkää peruskompin hiomista! Kuitenkin tietyt perusasiat on hallittava ennen soveltamisen mahdollisuutta. Eriyttämällä haastavampia taitoja saadaan jokaiselle oppilaalle onnistunut kokemus soittamisesta. Kimmo Lehtosen, Antti Juvosen ja Heikki Ruismäen mukaan lapselle musiikki on leikkiä, jossa leikitellään äänillä ja rakennetaan niistä sopivia kokemuksia (Lehtonen, Juvonen & Ruismäki, 2016). Mielestäni musiikkitunneilla tulisi varata riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia kokeilla soittimia vapaasti, ilman suorituspaineita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti