Musiikin ainekohtainen opetussuunnitelma nostaa esiin ennakkoluulottoman ilmapiirin ja musiikkikokemusten kulttuurisen monimuotoisuuden. Lisäksi painotetaan oppilaiden omien kulttuurien merkitystä sekä kulttuurisen ymmärryksen avartamista. Tätä mahdollistetaan tarjoamalla monipuolisesti muun muassa lastenmusiikkia, eri kulttuurien musiikkia, taidemusiikkia, populaarimusiikkia ja kansanmusiikkia. (Perusopetuksen opetussuunnitelma, 2014.) Onkin tärkeää tarjota mahdollisimman erilaisia musiikkikokemuksia, sillä kaikki suomalaiset lapset eivät tunne perinteistä kansanmusiikkia omakseen. Ei voida myöskään olettaa, että eri etnisen taustan omaavat lapset tuntisivat synnyinmaansa kulttuurin tai samaistuisivat siihen. Opetuksessa voidaankin painottaa enemmän sitä, että meillä jokaisella on oma, henkilökohtainen kulttuurimme, joka muodostuu monista eri vaikutteista ja elämänkokemuksista. Sen lisäksi voidaan käsitellä eri kulttuurille ominaisia piirteitä, painottaen niiden olevan ainoastaan yksi tapa ymmärtää kyseistä kulttuuria.
Erilaisia keinoja monikulttuurisuuden ilmentämiseen on lukemattomia, kun ilmiötä tarkastelee avarakatseisesti ja eri aistit avoinna. Musiikin teemoja on helppo yhdistää moniin muihin oppiainekokonaisuuksiin ja aiemmin opittuun kulttuurituntemukseen. Erilaiset videomateriaalit, draaman keinot, kuvataiteen elementit, vieraammat soittimet sekä erilaiset rytmit ja tanssilliset harjoitukset elävöittävät opetusta ja opettavat samalla luovuutta ja heittäytymistä. Musiikki voidaan nähdä keinona lähestyä sellaisiakin kulttuurisia teemoja, joita on vaikea muuten kuvailla tai havainnollistaa. Monikulttuurisuuden käsittelyssä vaaditaan kuitenkin hienotunteisuutta ja liiallisen yleistämisen varomista. Parhaimmillaan oppilaille voidaan tarjota elämyksiä, joiden avulla voi oppia paljon muista kulttuureista mutta myös itsestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti